Muhoksella sarvipäitä sammakoita ja kummaa tuulivoimapolitiikkaa

Vanhaa sanontaa sarvipäisistä sammakoista mukaillen taas on Muhoksella muutakin kummaa. Valtuustoaloite tuulivoiman kaavoittamisen kieltämisestä on valmistelussa keikahtanut esitykseksi koko kunnan kattavan tuulivoimakaavan valmistelusta. 

Teknisten palveluiden viranhaltijoiden valmistelema esitys hyväksyttiin maankäyttö- ja kaavoitusjaostossa, mutta hallituksen käsittelyssä viikko sitten maanantaina esitys ei mennyt sellaisenaan läpi, vaan se palautettiin uudelleen valmisteluun äänestyksen jälkeen (äänin 4-3). 

Uudelleenvalmistelun evästykseksi annettiin, että tuulivoimakaavassa on määriteltävä riittävät etäisyydet tuulivoimaloista asutukseen (5 km) sekä maakunnallisesti ja valtakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin (10-20 km). Lisäksi esityksessä pitäisi huomioida tuulivoiman terveysvaikutukset.

Muhos tunnetaan sarvipäisistä sammakoista ja kummallisesta kuntapolitiikasta. Kuva: pixabay.com

On poikkeuksellista, ja myös hyvän hallintotavan vastaista, että valtuustoaloite käännetään valmistelussa täysin alkuperäisen tavoitteensa vastaiseksi. Olisikin mielenkiintoista tietää, millä poliittisella ohjauksella virkamiehet tässä tuulivoima-asiassa hääräävät. 

Ihan yksittäisten virkamiesten päähänpistosta tuskin on kyse, sillä asetutaanhan tällä esityksellä täysin vastaan demokraattisesti valittujen luottamushenkilöiden kantaa.

Kuten esittelytekstissäkin tuodaan ilmi, kunnassa ei ole tehty strategiatason päätöstä siitä, rakennetaanko kuntaan tuulivoimaa vai ei. Edelleen voimassa on valtuuston päätös, ettei kunta itse selvitä tuulivoiman rakentamisen mahdollisuuksia alueellaan.

Esittelytekstissä kuitenkin todetaan, ettei valtuuston päätös rajaa yksityisten yritysten tuulivoimaselvityksiä Muhoksella. Näitä onkin käynnissä useampia.

Lisäksi kerrotaan, että maakuntatasolla on käynnissä TUULI-hanke, jossa on tarkoitus kartoittaa tuulivoimarakentamiseen soveltuvia alueita. Muhos on tässä TUULI-hankkeessa mukana, vaikka hämäräksi on jäänyt, kuka ja milloin on hankkeeseen osallistumisesta kunnassa päättänyt. 

Kun tiedossa on, että tuulivoimarakentamista selvitetään sekä yksityisten että maakunnallisten toimijoiden taholta, tuntuu erikoiselta, että kunnassa ehdoin tahdoin halutaan käynnistää myös oma kaavoitustyö. Väistämättä tulee mieleen, että tässä tehdään päällekkäistä työtä ja tuhlataan siten kunnan resursseja.

Vasta kuntaan valitulla arkkitehdillä olisi varmasti työtä myös oikeissa töissä, eli kunnan vetovoimaa vahvistavan kaavoituksen parissa. Tuulivoimakaavoituksen valmistelu on resurssien hukkaamista myös siksi, että tuulivoimaa vastustavat kunnassa laajasti niin luottamushenkilöt kuin kuntalaisetkin. 

Olisi toivottavaa, että kuntalaisten vahva kanta otettaisiin vihdoin tosissaan myös ylintä kuntajohtoa myöten. Kuntalaisten laaja vastustus tuulivoimakaavoitukselle on nähtävillä kuntalaisaloitteen allekirjoittajien määrässä. Tätä kirjoitettaessa aloitteen on allekirjoittanut jo yli 300 kuntalaista. 

Kuntalaisaloitteeseen kerätään edelleen allekirjoituksia. Allekirjoittamalla aloitteen voit tukea myös uudelleen valmisteltavaksi palautetun samansisältöisen valtuustoaloitteen oikeansuuntaista käsittelyä. 

 

Elisa Savolainen

 

  

 

Tuulivoimalan infraäänen tuhovaikutus on fysikaalinen tosiasia

Ruotsin suurimman tuulivoimayhtiön OX2:n maajohtaja Teemu Loikkanen kirjoitti 22.12.2020 ystävällisesti vastineen mielipidekirjoitukseeni, jossa kyseenalaistin tuulivoiman rakentamisen oikeutuksen terveyshaitoista kertoviin tutkimuksiin vedoten (Tervareitti 17.12.2020). 

Loikkanen yrittää todistella, että tuulivoimalan infraäänellä ei ole vaikutuksia terveyteen. Hänen esittämiinsä näkemyksiin on suhtauduttava varauksella, sillä tuulivoimayhtiön edustajana hän on itse edunsaajana tuulivoima-asiassa. OX2 on Euroopan suurin maatuulivoiman rakentaja.         

Ymmärrän hyvin, että Loikkanen on huolissaan tuulivoimarakentamisen perusteita horjuttavan tutkimustiedon leviämisestä. Tuulivoimabisnes saattaa kärsiä, jos ihmiset havahtuvat puolustamaan perustuslaillisia oikeuksiaan.

Loikkanen vakuuttelee, että on olemassa “laaja kirjo luotettavia tutkimuksia, joissa osoitetaan kiistattomasti, ettei tuulivoiman kuulumattomalla äänellä ole vaikutuksia terveyteen.” Valitettavasti 22.6.2020 julkaistu valtioneuvoston tilaustutkimus, jolla Loikkanenkin pyrkii tuulivoiman rakentamista legitimoimaan, ei ole kovinkaan todistusvoimainen. 

Tuulivoimaloiden tuottama infraääni poikkeaa muista infraäänilähteistä syklisyytensä vuoksi. Kuva: Pixabay.com.

Esimerkiksi tutkimukseen sisältyneessä kuuntelukokeessa käytetyt infraäänen altistusajat olivat sangen lyhyitä. Lisäksi kokeen kokonaiskestoaika antaa aiheen kyseenalaistaa kokeen soveltamisen pitkäaikaisten haittavaikutuksien osalta. Kokeelliseen tutkimukseen osallistuneet todistavat myös, että kokeellisessa osassa tehtiin useita koejärjestyjä sotkevia osioita, mitä ei tieteellisessä tutkimuksessa tulisi tapahtua. 

Loikkanen väittää kirjoituksessaan virheellisesti, ettei tuulivoimaloiden infraääni poikkeaisi mitenkään muista infraäänilähteistä, kuten liikenteen tai pesukoneen äänistä. Tuulivoimalan infraääni syntyy siitä, kun lapa ohittaa tornia ja ilma puristuu ensin tornia vasten kasaan ja sitten tornin ohituksen jälkeen vetää taas ilmaa mukaan harvemmaksi. Tästä syntyy teräviä pulsseja. 

Ilman pulssit ovat infraääniaaltoa, jota tuulivoimala tuottaa tyypillisesti jotakuinkin 1 herzin taajuudella (taajuus riippuu pyörimisnopeudesta). Tuulivoimalan tuottaman infraäänen taajuustasossa on useita piikkejä, toisin kuin vaikkapa tuulen, aaltojen tai liikenteen infraäänien taajuustasoissa, jotka ovat satunnaista kohinaa.                                          

Australialaisen ääniasiantuntijan Steven Cooperin mukaan tuulivoimaloiden suurin ero verrattuna muihin infraäänilähteisiin on voimakkaasti amplitudimoduloitunut, värähtelevä, pulssoiva infraääni, joka muistuttaa maanjäristyksen aiheuttamaa infraääntä.  

Infraääni on matalataajuista ääntä, jonka taajuusalue on alle 20 Hz. Sen muodostamat aallonpituudet ovat 17 metristä ylöspäin, minkä vuoksi se ei vaimene erilaisista esteistä huolimatta. Infraääni on ongelma ihmiskehon ominaisresonanssitaajuuksille osuvilla taajuuksillaan, kuten sydän 1 Hz, kehon vesimassa 7,7–8,8 Hz ja aivot 10 Hz. 

Tuulivoimalat kykenevät tuottamaan juuri kehon ominaisresonanssille tyypillisiä matalia taajuustasoja sellaisella teholla, että ne aiheuttavat terveysvaurioita. Tämä on fysikaalinen tosiasia, jonka tuulivoimateollisuudenkin soisi ymmärtävän. Sotilaslääkeetieteessä on tiedetty jo kauan, että infraääni on ase.

Vaikka ihmiskorva ei kuule infraääntä, monet eläimet kuulevat sen. Se aiheuttaa pakoreaktion: on havaittu esimerkiksi, että eläimet pakenevat maanjäristyksen aiheuttamaa tsunamia, koska ne rekisteröivät maanjäristyken tuottaman infraäänen. 

Ruotsissa on tutkittu porojen käyttäytymistä tuulivoiman rakentamisen yhteydessä ja havaittu, että porot välttelevät voimaloita ja valitsevat vasomispaikkansa kaukaa voimaloista. Ihmiskehokin reagoi infraääneen, vaikka korvamme ei sitä kuule. Tästä raportoiviin tutkimuksiin viittasin kirjoituksessani. 

On täysin selvää, että tuulivoiman rakentaminen aiheuttaa ihmisille, eläimille ja ekosysteemille peruuttamatonta vahinkoa. Ja on selvää, että infraääni on vain yksi lukuisista tuulivoiman aiheuttamista haitoista.

Tuulivoimalan kuultava ääni on jatkuvaa, säännöllisesti jaksoittain suhahtelevaa ja jyskyttävää ääntä. Sen on todettu aiheuttavan stressiä ja olevan häiritsevämpää kuin äänien, jotka ovat lähtöisin lento-, tie- tai raideliikenteestä. Teiden viereen rakennetaan meluesteitä, mutta tuulivoimamelulta voi suojautua ainoastaan jättämällä voimalat rakentamatta.

En usko Loikkasen vakuuttelua, että tuulivoimaloiden melun häiritsevyys minimoidaan suunnittelussa. Suomeen rakennetaan tällä hetkellä maailman suurimpia tuulivoimaloita, joiden vaikutuksista ei ole mitään tutkimusta. Ne ovat teholtaan yli kymmenkertaisia keskimääräiseen eurooppalaiseen tuulivoimalaan verrattuna. 

Ikävä tosiasia on, että tuulivoimaloiden koon ja tehon kasvua ja tuulivoimarakentamisen kiihtymistä ei ole asianmukaisesti huomioitu lainsäädännössämme, eikä jokaiselle kuuluvaa oikeutta terveelliseen, turvalliseen ja rauhalliseen elinympäristöön ole varmistettu perustuslaissa säädetyllä tavalla.     

Anna Saari

Muhos

 

Mielipidekirjoitus on julkaistu Tervareitissä 18.2.2021.